Valtakunnallinen Viestimuseo

Museorakennus on alkuperältään Venäjän vallan aikainen upseerikerho vuodelta 1913. Viestimuseo on toiminut rakennuksessa vuodesta 1974 lähtien. Museota ylläpitää vapaaehtoinen maanpuolustusjärjestö Viestikiltojen liitto ry. Museon perusnäyttely käsittää yhteensä noin 400 viestilaitetta, noin 200 valokuvaa ja noin 100 erilaista muistoesinettä. Materiaali on järjestetty seitsemään pääpiirtein kronologisessa järjestyksessä etenevään osastoon, jotka kattavat viestitoiminnan historian muinaissuomalaisten vainovalkeista ja tuohitorvista tämän päivän kännykkään ja satelliittipuhelimeen asti. Museon painopiste on sotilasviestitoiminnan esittelyssä.

Aula (Muinaisaikojen viestitoiminta keskiajalta Suomen sotaan 1808-09)

Museon sisääntuloaulassa kerrotaan esi-isiemme käyttämistä viestintäkeinoista ennen sähköisten viestivälineiden keksimistä. Museon vanhimpia esineitä ovat torvet ja rummut, joita on käytetty Suomen vanhan sotaväen aikana mm. Uudenmaan Tarkk'ampujapataljoonassa 1800-luvulla.

Osasto 2 (Viestialan suuret keksinnöt - viestitoiminta Suomen sodasta vapaussotaan 1918)

Tässä huoneessa esitellään tärkeimpien sähköisten viestivälineiden keksimistä ja tuloa Suomeen 1800-luvulla. Lisäksi kerrotaan mm. jääkärien Saksassa saamasta viestikoulutuksesta sekä vapaussodan viestitoiminnasta. 1800-luvulla opittiin tuntemaan useita elektroniikan perusilmiöitä, minkä johdosta ko. vuosisadan kuluessa tehtiin lukuisia viestitekniikan tärkeimmistä keksinnöistä. Viestimuseon vanhin puhelinkone on Siemens & Halsken puhelin 1880-luvulta. Suomalaisen sotilasviestitoiminnan juuret ovat pääasiassa Saksassa, jossa lähes 2000 suomalaista nuorukaista oli saamassa sotilaskoulutusta Kuninkaallisessa Preussin Jääkäripataljoona 27:ssä vuosina 1915-18.

Osasto 3 (Viestitoiminnnan kehitys maailmansotien välillä 1920- ja 1930-luvuilla)

Tässä huoneessa kerrotaan erityisesti suomalaisen sotilasviestitoiminnan sekä viestikaluston kehityksestä itsenäisyytemme ensimmäisinä vuosikymmeninä ennen toista maailmansotaa. Viestikalustosta oli kova puute ja kalusto oli suorituskyvyltään vaatimatonta. Alkuvuosina käytössä oli lähinnä jääkärien Saksasta tuomaa ja muuta vapaussodan aikaista kalustoa. Puhelin- ja keskuskalustotilanne parani merkittävästi vuosina 1928-33, kun käyttöön saatiin Tartu Telefoni Vabrikissa Virossa valmistettuja kenttäpuhelimia sekä 10- ja 30-johdon kenttäkeskuksia.

Osasto 4 (Viestijoukkojen kehitys itsenäisessä Suomessa)

Huone on viestijoukkojen perinnehuone, jossa kuvin, tekstein ja muistoesinein kerrotaan suomalaisten viestijoukkojen perustamisesta ja kehityksestä vapaussodasta aina tähän päivään saakka. Huoneessa esitellään myös viestialalla toimivien vapaaehtoisten maanpuolustusjärjestöjen, kuten Viestiupseeriyhdistys ry:n ja Viestikiltojen liitto ry:n perustamista ja toimintaa.

Osastot 5 (Talvi- ja jatkosodan viestitoiminta 1939 - 1945)

Museon isossa salissa esitellään viime sotiemme aikaista viestitoimintaa. Museoesineistö ja muu aineisto on järjestetty siten, että salin eteläpäässä esitellään lähinnä etulinjan ja alempien johtoportaiden viestitoimintaa, keskivaiheilla divisioona-armeijakuntatason viestitoimintaa ja pohjoispäässä päämajan ja muun ylimmän johdon viestitoimintaa. Viestimuseon salaamisvälinekokoelma sijaitsee museon suuren salin pohjoispäässä. Kokoelmassa on edustettuina lähes kaikki käytössä olleet mekaaniset salakirjoitusvälineet sodan ajalta ja sen jälkeen. Tärkeimpiä välineitä ovat harvinainen saksalainen Enigma-salakirjoituskone, ruotsalaisvalmisteiset Hagelin-salakirjoituskoneet sekä suomalaisten käyttämä salakirjoitusviivain, ns. matolaatikko.

Osasto 6 (Viestialan kehitys toisen maailmansodan jälkeen 1950- ja 1960-luvuilla)

Viestimateriaalin uudishankinnat käynnistyivät 1950-luvulla, jolloin saatiin käyttöön mm. kenttäparikaapelia, kenttäkaukokaapelia sekä Panu-, Topi- ja Tyko-kenttäradioita. Ensimmäiset kenttälinkit otettiin käyttöön 1960. Puolustusvoimien kiinteää linkkiverkkoä ryhdyttiin rakentamaan aluksi ilmavalvonnan tarpeisiin 1956.

Osasto 7 (Vaihtuvien näyttelyiden osasto)

Osastossa järjestetään vuosittain vaihtuvia erikoisnäyttelyitä ajankohtaisista aiheista

Osasto 8 (Sotilasviestitoiminta digitaaliaikana - alan kehitys 1970- ja 1980-luvuilla)

Huoneessa kerrotaan viestitekniikan nykyaikaistumisesta ja materiaalihankinnoista 1970- ja 1980-luvuilla. Tietoliikenne-elektroniikassa tapahtuneet voimakkaat muutokset, kuten komponenttien pieneneminen, virtalähteiden kehitys ja erityisesti mikroprosessorin keksiminen alkoivat näkyä selkeästi 1970- ja 1980-lukujen sotilasviestitoiminnassa. Puolustusvoimien kiinteän televerkon siirtojärjestelmät rakennettiin 1970-luvun lopulta lähtien pääasiassa digitaalisin linkein ja valokaapelijärjestelmin. Viestitekniikan viimeaikaisesta nopeasta kehityksestä kertoo selkeää kieltää myös museon sisääntuloaulassa oleva satelliittipuhelin, joka on ollut puolustusvoimien ylipäällikön eli tasavallan presidentin käytössä 1990-luvun alussa.

Viestimiesten toiminnasta viime sotien aikana kertoo omalla tavallaan myös museon sisääntuloaulassa oleva asevitriini. Viestitehtävien ohessa viestijoukot osallistuivat aika-ajoin myös varsinaisiin aseellisiin sotatoimiin. Tappioista kertoo mm. varuskunnan upseerikerholla oleva kaatuneiden viestiupseerien muistotaulu, johon on hakattu 96 viestiupseerin nimet.